palauteheader.jpgmonitoimitaloheader.jpgkylayhdistysheader.jpghistoriaheader.jpgetusivuheader.jpglinkitheader.jpgyhteystiedotheader.jpgtalkootheader.jpgtapahtumatheader.jpg

HERRAKUNNAN HISTORIAA

Herrakunnan kylä sijaitsee kahta puolta Vanhaa Porintietä Siippoon ja Olkkalan kylien välissä. Herrakunnan halki lounaasta luoteeseen kulkee Kirkkosillantie ja Vanha Porintien toisella puolella Herrakunnantie, joka vie Moksiin ja Vihtijärvelle. Länsireunallaan kylä rajoittuu Averia-järveen. Kylä on melko laaja-alainen, talouksia on noin 150. Kylän läpi virtaa 3-8 metriä leveä, ajoittain vuolas Vihtijoki, joka laskee Averia-järveen.

 


Klikkaamalla kuvaa saat sen isommaksi

Herrakunnan kylällä on myös oma järvi, Kotojärvi, jonka koillisrannalla, jylhän kallion alapuolella on useita kesämökkejä kapealla rantakaistaleella. Järven ympäri pääsee kuntoilemaan ja autoilemaan, matkaa kertyy noin kuusi kilometriä. Herrakunnalla eletään kuin ”Herran kukkarossa”, perinteisen kumpuilevan maalaismaiseman ja hiekkateiden risteillessä viljeltyjen peltojen lomitse, maisemat ovat todella kauniita.

 

Herrakunnan kartta vuodelta 1871

Herrakunnan kartta vuodelta 1871

 

AUROJA JA HERROJA


Tietolähteitä 1500-lukua edeltävältä ajalta on niukasti, mutta on arvioitu, että peltoviljely on alkanut nykyisen Vihdin alueella 1300–1400-luvulla. Herrakuntakin on siten ilmeisesti ollut vakiintunutta maanviljelysaluetta jo vuonna 1507, joka katsotaan Vihdin pitäjän perustamisvuodeksi. Vanhoissa asiakirjoissa Herrakunnasta käytetään nimeä Arrakunta. Arra on vanha, auraa tarkoittava sana, ja nimi lienee tullut käyttöön aikanaan peltoviljelyyn siirtymisen yhteydessä, kun pohjoiset naapurit elivät vielä kaskikulttuurissa. Kylän poikki kulki vanha ratsutie Kirkonkylästä Vihtijärvelle ulottuvia kallioharjanteita pitkin.

Tultaessa 1600-luvulle alue oli eniten viljelty osa pitäjää ja sen maita oli läänitetty aateliskartanoiksi enemmän kuin pitäjän muissa osissa. Herrakuntaan luettiin silloin Kourlan, Olkkalan, Kirvelän, Lahnuksen ja Suontaan säteritilat sekä Verkatakkilan rustholli, nykyiseltä nimeltään Korppila. Vanha nimi Arrakunta on kääntynyt luontevasti Herrakunnaksi säätyläisten ilmaantuessa värittämään peltomaisemaa.

Osista vanhaa Herrakuntaa on sittemmin muodostettu erillisiä kyliä. Vanhoista säteritiloista nykyisen Herrakunnan alueelle sijoittuvat Kirvelä, Korppila ja Lahnus, joista Kirvelä ja Korppila jatkavat edelleen itsenäisinä tiloina. Tilojen omistajina historia tuntee 1500–1800-luvuilta joukon kapteeneita, ratsumestareita, luutnantteja ja kornetteja, myös joitain siviilivirkamiehiä.

Kartanoiden lisäksi kylällä oli vuokratiloja, itsellisiä talonpoikaistaloja ja torppia. Maanviljelys oli pääelinkeino, mutta myös ammatinharjoittajia esiintyi. Vuoden 1800 paikkeilla Herrakunnalla asusti mm. karvari, lasimestari, räätäli, seppä ja suutari.

Ruotsin vallan vuosisadat olivat sotaisia ja myös Herrakunnan kartanot varustivat ratsumiehiään sotiin. Ison vihan venäläismiehitys 1713–23 oli Vihdille erityisen raskasta aikaa. Myöhemmin Venäjän vallan vuodet 1809–1917 olivat rauhan ja taloudellisen kasvun aikaa kuten koko maassa. Aleksis Kiven tiedetään joskus metsästysretkillään poikenneen Korppilassa.

Turun ja Tallinnan, ja myöhemmin Helsingin läheisyys on vaikuttanut vuosisatoja vihtiläisten elämään vilkkaan vilja- ja puutavarakaupan muodossa. Viime vuosisadalla pääkaupungin läheisyys näkyi huvila-asutuksen syntymisenä ja nykyisin moni herrakuntalainen käy työssä pääkaupunkiseudulla.

Keskittyneestä maanomistuksesta johtuen yhteiskunnallinen jakautuminen oli jyrkkää. Ensimmäisissä eduskuntavaaleissa 1905 80 % herrakuntalaisista äänesti sosialidemokraatteja. Ei ole yllättävää, että kansalaissodan 1918 tapahtumat olivat Vihdissä keskimääräistä rajumpia. Tänä päivänä on jo vaikea ymmärtää tuon ajan tunnelmia.

Vuonna 1918 kunnan omistukseen siirtyneeseen Leponiemen huvilaan perustettiin lastenkoti, joka toimi vuoteen 1947 saakka. Kansakoulu perustettiin 1920 ja se toimi jonkin aikaa myös Kirvelän kartanossa ennen oman talon valmistumista 1938. Kyläkoulu lakkautettiin 1970.

Viime vuosisadan suuren maanjaon aikana suurtilojen Vihti muuttui nopeasti pientilojen pitäjäksi. Myös Herrakunnan kartanoiden maista lohkottiin suuri osa pientiloiksi. Kirvelän kartano siirtyi kaupalla kunnan omistukseen 1916 ja siitä lohkottiin 1918–36 lukuisia pientiloja. Viime vuosikymmeninä maatalousmaan omistus on uudelleen keskittynyt yhteiskunnan rakennemuutoksen myötä.

29/30.3.1942 neuvostoliittolainen lentokone pudotti kylään vakoojana toimineen Kerttu Nuortevan. Hän jatkoi jalkaisin Selkiin ja junalla Jokelan Kartanoon Hella Wuolijoen luo. Hyvin pukeutunut nainen oli ollut outo näky kylänraitilla, jossa Sirkka Haasto hänet navetta-askareiden aikaan kohtasi.

 

HERRAKUNNAN KOULU


Herrakunnan Kauppilantiellä, korkealla mäellä, seisoo valkoinen tiilitalo. Se valmistui v. 1938 ja samalla saivat kylän lapset kunnollisen, tilavan koulurakennuksen. Siihen saakka oltiin käyty koulua Kirvelän tilan väentuvassa, ja ihastus oli varmaankin suuri niiden n. 70 oppilaan keskuudessa, jotka pääsivät koulun ensimmäisiksi oppilaiksi.

Samana vuonna kylälle muuttanut Eira Nupponen (os. Aarrekallio) muistelee seuraavassa kansakoululla viettämäänsä aikaa:

”V. 1954, ollessani 20-vuotias, aloitin työni koulun keittäjänä ja muutin samalla asumaan rakennuksen yläkertaan. Työhöni kuului ruoanlaiton ja -jakamisen lisäksi myös talossa olevien 7 kaakeliuunin ja leivinuunin lämmitys. Talviaikana kakluuneihin piti sytyttää valkea 2–3 kertaa päivässä ja leivinuuniin kerran päivässä. Onneksi avuliaat oppilaat kantoivat polttopuita sisälle pihan perältä.

Alkuaikoina ateriavalikoima oli laihanlainen – lähinnä puuroja, vellejä ja keittoja – johtuen osaksi syömävälineistä, kulhosta ja lusikasta. Vasta monta vuotta myöhemmin, aivan 1950-luvun lopulla, saimme kaikkien suureksi iloksi käyttöömme veitset ja haarukat! Niinpä sainkin kohta tarjota lapsille tukevampaa sapuskaa: laatikkoruokia, perunaa ja kastiketta, veripalttua ym. herkkuja. Maito haettiin aluksi läheisiltä maatiloilta, mm. Haastolta – myöhemmin se tuotiin pastöroituna meijeriautolla pihaan.

Kyllähän siellä koululla, oppilaiden ja oman perheen parissa tapahtui monenlaista mukavaa, mutta kaikkea en ikävä kyllä enää muista!

Eräs tapaus tulee mieleen, maaliskuulta 1956, kun olin tulossa esikoiseni kanssa taksilla kotiin synnytyslaitokselta. Lapset sattuivat olemaan välitunnilla, ja olivat niin innokkaita näkemään vauvan, että rynnistivät porukalla autoa vastaan. Koululle johtava mäki oli peilijäässä eikä pirssikuski meinannut päästä pihaan varoessaan tenavalaumaa! Kotiintulomme oli täten hyvin juhlallinen ja tervetulotoivotus sydämellinen!"

Herrakunnan kansakoulussa toimivat opettajina Sylvi Luoto, Aino Lindfors, Aili Rönnemaa, Toivo Kotiranta (kaatui sodassa 20.9.1941), Lempi Paajanen, Lauri Vuorilehto ja Helvi Vuorilehto. Vuosiluokkia oli 1.-7.:een ja luokkakoot vaihtelivat, hiipuen vähitellen 1960-luvun aikana. Koulu lakkautettiin 31.7.1970, jolloin myös Eira Nupposen tapahtumarikas työsuhde päättyi.

1970- ja 1980-luvut olivat erilaista aikaa vanhalle koululle. Talossa asui Vihdin kunnan vuokralaisia ja talonmies, mutta koulunkäynnin äänet olivat hiljenneet. Alakerran tiloja kunta vuokrasi yrityksille, mm. kirjapainolle ja verhoomolle. 1980-luvun alussa, kyläläisten yhteisen toiminnan lähtiessä toden teolla käyntiin, alettiin vanhaa kansakoulua kutsua kuvaavasti monitoimitaloksi. Olihan tämä tukeva, tuttu ja turvallinen paikka mahdollistamassa monenlaisen harrastustoiminnan jatkamista ja kehittämistä.

Järjestämis- ja organisointipuuhissa oli usein kylätoimikunta, mutta talolla touhusivat yhtä lailla mm. Herrakunnan Martat ja Maamiesseura. Unohtamatta myöskään niitä kaikkia kyläläisiä, jotka sekä aiempina vuosina että nykyään ovat olleet mukana talkoissa, tempauksissa ja tapahtumissa.

Seuraavan muistelman kirjoitti v. 2000 Järvikylässä, Koivulan tilalla 80 vuotta elänyt Helmi Vikström. Näin hän kertoo Herrakunnan vanhasta kansakoulusta:

”Onhan niitä ollut tälläkin kylällä monenlaista touhua, on käyty kouluakin kartanossa, ja kartanon väentuvassa. Ja sitten oikein kouluksi rakennetussa kauniissa rakennuksessa, kunnes koululaiset vähenivät – kovin olivat äkkisiä lopettamaan koko koulun. Ja sitten on koululla ollut jos mitäkin touhua. Vaan rupesipa kyläläisiä kismittään, kun meinasi tulla jokin täyshoitolaitos. Ja niin alettiin touhuta itselle sellaista yhteistä toimintapaikkaa. Ja kylläpä siinä pian ryske kuului, naulat ja laudat paukkui ja kaikki kuin kynnelle kykeni, olivat mukana. Siinä sitä pestiin ja putsattiin, raapittiin ja sahattiin.

Ei tainnut paljon haitata tukkoinen kelikään. Piti vain kone vaihtaa autosta traktoriksi, että pääsi lävitse. Ja soppapatakin pääsi perille kuin pääsikin! On siinä puhelinlangatkin toimineet, kun on suunniteltu. Ja pohdittu, kysytty ja tuumattu, mentäiskö silloin ja silloin. Mitä taas sillä ja sillä kertaa tehdään. Niin taitaapa näkyvääkin olla ja!”

Herrakunnalla on aina ollut loistava yhteishenki, jonka tärkeänä osatekijänä on rakas kylätalomme. Sen suojissa ollaan tavattu tuttuja, tutustuttu uusiin ihmisiin ja viihdytty yhdessä.

 

HERRAKUNNAN MARTTAYHDISTYS


Seuraavassa on kooste historiikista, jonka laati Kirvelän tilan emäntä Sirkka Haasto v. 1973 Herrakunnan marttayhdistyksen täyttäessä 40 vuotta. Hän johti Herrakunnan marttoja ansiokkaasti vuosikymmenien ajan.

”Vihdin pitäjässä oli toiminnassa jo muutamia marttayhdistyksiä, ja Herrakunnallakin oli levinnyt innostusta marttatyöhön. Siihen aikaan väliaikaisena kansakouluna toimivaan Kirvelän kartanon päärakennukseen oli saapunut 20 henkeä, jotka kirjoittautuivat marttayhdistyksen jäseniksi. Tämä tapahtui lokakuun 22. päivänä 1933. Johtokuntaan valittiin Kyllikki Haanto, Elli Punnonen, Sylvi Manninen, Eeva Riihimäki, Edith Nyström, Hilja Kaleva, Lempi Turku, Amanda Kinnari ja Ida Andsten.

Uusi yhdistys alkoi toimintansa vilkkaasti, ja seuraavana vuonna oli sen jäsenenä 32 marttaa. Syyskuussa 1933 vierailtiin iltamissa Olkkalan Maamieskoululla, mm. jäsenistä koostuvan kansantanhuryhmän esiintyessä. Vuonna 1934 pidettiin ensimmäiset kutomakurssit, silmällä pitäen v. 1935 järjestettävää Vihdin maatalousnäyttelyä.

Marttojen toiminnassa oli usein keskeisenä paikkana Leponiemen lastenkoti. Siellä oltiin mm. hengellisissä illanvietoissa, joissa seurakunnan papit vierailivat. Järjestettiin myös mansikkakestejä ja pikkujoulujuhlia. Perustettiin marttayhdistyksen oma marttakuoro, johon kuului 17 laulajaa. V. 1938 uurastettiin kursseilla: oli liinavaateompelukurssi, värjäys- ja kutomakurssit.

Historiallisena tapauksena mainittakoon v. 1939 Herrakunnan marttojen kutoma alttarimatto nimeltään ”Ristin tie”. Mallin suunnitteli taiteilija Toini Kallio ja sen kutomiseen kului 123 työpäivää. Teos lahjoitettiin Vihdin kirkkoon 29.11.1939 eli talvisodan aattona. Myös herrakuntalaiset miehet oli jo silloin kutsuttu kertausharjoituksiin, ja sota syttyi kohta. Martat kutoivat sukkia ja kintaita, ommeltiin lämpimiä vaatteita ja pidettiin tallukkakurssit. Lähetettiin paketteja sotilaille sekä kerättiin ja lähetettiin vaatetavaraa kotinsa menettäneelle siirtoväelle.

Vuosi 1940 oli raskas sodan vuosi, ja marttatyökin muodostui hyvin monipuoliseksi. Martat avasivat kahvilan Yli-Korppilaan Herrakunnan koululle majoitettuja yli 200 sotilasta virkistämään. Pidettiin myös useita juhlia paikkakunnalle saapuneiden siirtolaisten vastaanottamiseksi. Martat viljelivät parin kesän aikana pellavaa, ja useilla talkoilla valmistettiin raaka-aineet kehruu- ja kutomakursseille. Vuosien vieriessä pidettiin vierailuiltamia mm. Herrakunnan lavalla, jonka paikallinen pienviljelijäyhdistys rakensi talkoilla Koivulan tilalle, Järvikylään.

Leponiemen lastenkodin johtajatar Elli Punnonen erosi v. 1944 lastenkodin tehtävistä, ja samalla yhdistyksemme menetti innokkaan marttatyöntekijän ja puheenjohtajan.

V. 1950 hankittiin talkootuloilla ensimmäinen sähkökäyttöinen pesukone, jota saivat lainata muutkin kuin marttaperheet. Hiihtokilpailut ovat vuodesta 1947 kuuluneet jokatalviseen urheiluharrastukseen, johon ovat osallistuneet myös marttojen miehet ja lapset. Marttatyö kahden ensimmäisen vuosikymmenen aikana (n.1933-1953) koitui kokonaan toisten hyväksi ja auttamiseksi. Kahtena viime vuosikymmenenä on jäänyt aikaa myös omaan virkistystoimintaan. ”

V. 1973 jälkeen Herrakunnan marttayhdistys on jatkanut perinteitä, välillä vilkkaasti, välillä vähemmän.

 

HERRAKUNNAN KYLÄTOIMIKUNTA


1970-luvulla herrakuntalaiset olivat jo usean vuoden ajan puhuneet Vihdin kunnan päättäjille vanhan koulun, nykyisen monitoimitalon, saamiseksi kyläläisten käyttöön. V. 1980 lopulla kunnalta saatiin 10 000 markan avustus ja 25.10.1980 – 26.10.1980 asukkaat rakensivat talkoilla sinne yhteiset harrastustilat.

Kyläkokouksessa 16.6.1981, Vihdin kunnan edustajien luvattua tilat ensisijaisesti herrakuntalaisille, perustettiin Herrakunnan kylätoimikunta. Varsinaisiksi jäseniksi valittiin Eino Ketola (puh.joht.), Eila Thessler, Kari Karusalmi, Helvi Vuorilehto, Vuokko Kulta, Erkki Iso-Kungas, Marjatta Ojala, Maaria Koskinen, Anja Heinonen ja Arja Haasto ja varajäseniksi Niilo Väänänen, Pertti Heinonen ja Isto Kankaanpää.

Alettiin järjestää yhteistä toimintaa ja jo vuonna 1981 talolla kokoontui Herrakunnan martat, 4H- ja diakoniakerho, seurakunnan varhaisnuorisokerho, kansalaisopisto, lentopallopiiri sekä naisten ja tyttöjen liikuntapiirit.

Toimintavuosiensa aikana kylätoimikunta järjesti monenlaista toimintaa:
- Tapahtumia (mm. kirpputori, taimienvaihto- ja perinnepäivä, onki- ja pilkkikisat)
- Illanviettoja (mm. kyläkaffeet, yhteislaulua, karaokea, saunailta, elokuvailta)
- Retkiä (mm. Konialle ja Rokokalliolle kävellen ja pyöräillen, sienestystä)
- Liikuntaa (mm. laskiaisrieha, hiihto, kävely, pesä-, lento- ja jalkapallo, jääkiekko)
- Kerhoja (mm. 4H- ja liikuntakerho, diakonia- ja seurakunnan kerho, käsityökerho)
- Juhlia (mm. pikkujoulut, äitienpäiväjuhla, sadonkorjuujuhla, kesäjuhla)
- Talkoita (mm. kylätalon remontti, piha- ja tienvarsisiivous, jätepaperikeräys)
- Tempauksia (mm. piano talkoorahoilla, kuvahistoriakirja, kylien välinen kesäkisa)

 

HERRAKUNNAN MAAMIESSEURA


18.11.1981 joukko paikallisia maanviljelijöitä päätti perustaa maamiesseuran perusyksikön, nimeltään Herrakunnan maamiesseura. Perustajajäseniä olivat Erkki Iso-Kungas (puh.joht.), Jouko Haasto (siht.), Mauri Laakso (rah.hoit.), Reijo Laakso, Arja Haasto, Aulis Koskinen, Timo Kulta, Vuokko Kulta, Pentti Rosenqvist, Aliisa Rosenqvist, Kari Karusalmi ja Alf Gustafsson. V. 1983 perustetun naistoimikunnan kokoonkutsujina olivat Leena Iso-Kungas ja Anja Kuismanen.

Alussa jäsenmäärä oli n. 60, nykyään jäseniä on alle 10. Kokopäiväisten viljelijöiden määrä Herrakunnalla – kuten koko Vihdin alueella – on vähentynyt huomattavasti.

Maamiesseura on järjestänyt tupailtoja, saunailtoja, kyntökursseja ja kyntökilpailuja. Talkootöitä on tehty ja pantu yhdessä pystyyn erilaisia juhlia ja tapahtumia, näytelmäesityksiä ja illanviettoja.

 

LUOMUA HERRAKUNNALLA


Herrakunnalla sijaitsee yksi Vihdin luomuviljelyn keskittymistä. Paikkaa on ryhdytty kutsumaan myös Luomulaaksoksi, koska useat luomutilat muodostavat yhtenäisen viljelyalueen täällä Vihtijoen laaksossa. Herrakuntalaiset luomuviljelijät osallistuvat aktiivisesti Vihdin luomu ry:n toimintaan. Luomuviljelijöiden yhdistys perustettiin Vihtiin vuonna 1977. Yhdistyksen jäsenet tuottavat tuoreita ja maukkaita luomutuotteita alle tunnin ajomatkan päässä Helsingin keskustasta. Herrakunnalla tuotetaan luomuna lähinnä viljaa ja erilaisia vihanneksia. Luomuviljelyn myötä monet perinteiset lintulajit kuten ruisrääkkä ovat palanneet Vihtijoen laaksoon Herrakunnalla.

Luonnonmukainen viljely on omavaraista ja tasapainoista maataloutta, joka mahdollisimman pitkälle perustuu paikallisiin luonnonvaroihin ja jossa viljely pyritään sopeuttamaan vallitseviin luonnonoloihin. Luonnonmukaisessa viljelyssä valitaan ympäristöä vähiten rasittava vaihtoehto, kuten muut torjuntatavat kuin keinotekoiset tuholais- ja rikkakasvien torjunta-aineet. Taudit ja tuholaiset torjutaan mahdollisuuksien mukaan ennakolta: keinoina ovat mm. pellon eliöyhteisön tasapainon säilyttäminen, vastustuskykyisten lajikkeiden valinta ja monipuolinen viljelykierto.

Luomuviljelyssä hoidetaan maata ja maan rakennetta. Pieneliöt viihtyvät riittävän humuspitoisessa maassa. Tätä edistää viljelykierto ja kompostin käyttö lannoitteena. Kompostoitu karjanlanta ja muu eloperäinen aines luovuttaa hitaammin ravinteita ja rasittaa vähemmän vesistöjä kuin tavanomaisessa viljelyssä käytetyt lannoitteet. Muita sallittuja lannoitteita ovat luonnon biotiitti, raakafosfaatti ja kalkki.

Lähde: Kyläesite 2007

 


 

Joomla templates by a4joomla