tapahtumatheader.jpgmonitoimitaloheader.jpgyhteystiedotheader.jpgtalkootheader.jpglinkitheader.jpgpalauteheader.jpgkylayhdistysheader.jpgetusivuheader.jpghistoriaheader.jpg

Perjantai-iltana eetteriin kajahtaneet nykyföhrien ennusteet lauantain säätilasta säikäyttivät yöpuulle valmistautuvia herrakuntalaisia. Kolmen viikon ajan pieni ja tiivis ydinporukka avustajineen oli tunteja laskematta rakentanut Vanhat Värkit -näyttelyä. Viikkojen uurastuksen ja loistavien taiteellisten ideoiden siivittäminä kohonneen näyttelyn menestyksen pelättiin romahtavan vihmovien vesipisaroiden myötä. Lauantaina aamunkoitteessa järjestäjien arkoina raottuvat silmäluomet nykivät tutkien ulkona vallitsevaa säätä ja johtivat suupielet ärräpäisiin lausuntoihin sadepisaroiden ropistessa piiskaten Herrakunnan maaperään. Viimeisiä silauksia ja viilauksia tehtäessä taivaalla seilaavat harmaat pilvilautat alkoivat kuitenkin kummallisella tavalla keventyä ja Herrakunnan laakson ylle asettui leuto pilviverho, eikä sadepisaroiden vilistyksestä enää ollut päivän kuluessa tietoakaan.

Herrakunta-motoristien pärinäryhmä oli verhoutunut fosforinkeltaisiin liiveihin ja asettunut ohjaamaan saapuvien vieraiden menopelejä pysäköintialueeksi valjastetulle urheilukentälle. Nykypäivän Wartburgeja ja Trabanteja alkoi hiljalleen soljua tasaisesti Herrakunnantien karhealla öljysoralla, josta ryhdikkäät motoristipojat ohjasivat ne suorin käsivarsin parkkialueelle. Päivän tohinassa urheilukenttä imaisi syliinsä kevyesti vieraiden yli 150 ajopeliä. Ruuhkia ei päässyt syntymään ja kentällä oli koko päivän hyvin tilaa uusille vieraille.

Kentän reunamilla vieraita vastaanotti nykyaikainen ja hulppea, tiettävästi Suomen suurin maataloustraktori Case IH Quadtrac, jonka vihtiläinen Ahlqvistin Niko oli hurauttanut näyttelypaikalle. Yli 100 litraa bensiininhuuruista keittoa tunnissa ahmivan jättiläisen nähdessään saattoi vieraiden mielessä hetken aikaa käväistä epäilys vanhojen värkkien teemasta. Case IH:n vieressä pötkötteli kuitenkin rauhallisesti jätin pikkuveli takavuosilta. Pikkunatikan nähdessään vieraat saattoivat kontrastin myötä ajatuksissaan paremmin asettua menneen ajan tunnelmaan. Myös Puumalan Arton uljas uusi puimuri Sampo Comia koko comeudessaan antoi vertailupohjaa nykyajalle ja menneelle. Molemmat nykyajan pelit toivottivat vieraat näin tervetulleiksi aikamatkalle menneeseen.

Tiiviiksi tampattu sorapolku johdatteli vieraita koivukujaa pitkin ja riukuaitaa nuollen Herrakunnan Lampaan karitsa-aitaukselle. Niitä oli kaikilla tilaisuus rapsuttaa ja ruokkia tullen mennen. Määkimisen myötä pääsi sulavasti siirtymään itse näyttelyalueelle. Herrakuntatalon piha-alueen olivat vallanneet etupäässä moottoroidut härvelit. Vanha lähes taivaansininen Ford Anglia vm -69 keräsi katseita kuten myös herkulliset moottoripyörät Jawasta Hondaan. Moottorihenkisten miesten toiveunet täytti kuitenkin lähes pituusjärjestykseen marssitetut traktorivanhukset Fergusta Zetoriin. Esillä olevista vanhuksista ainakin Jontikka ja Zetori pääsivät yskähtelemään murahtelevat ääninäytteensä innokkaan yleisön tärykalvoille. Asiaan kuuluvat, nykyajan päästöarvoille nauravat tuprahdukset pakoputkista värittivät myös piha-alueen tunnelmaa.

Pihamaalla oli esillä myös vanhoja maatalouskoneita mm. vanha kylvökone. Vertailun vuoksi vierellä lepäsi Laakson Maurin nykypäivän versio. Vihtamestarina jo aiemmista perinnepäivistä tuttu Koivumäen Raimo esitteli taas taidokkaasti vihtojen oikeaoppista sitomista. Piha-alueella leikitettiin myös lapsia ja opetettiin perinnelelujen valmistusta Laakson Tiinan johdolla. Innokkaita lapsia riitti koko päivän ajan. Halukkailla oli tilaisuus myös koetella rajojaan puujalkojen kera. Paakkalan Helenan keramiikkapajasta oli mahdollisuus hankkia käsin tehtyä keramiikkaa, sekä ostaa myös pika-arpoja tai Hämäläisen Kristiinan kuuluisia lusikkaleipiä.

Taiteellisella silmällä varustettu naiskvartetti Tiina Laakso, Helena Paakkala ja Tuula Vehmas Malinin Lissun ohjastuksella oli loihtinut Herrakuntatalon sisätiloihin aivan ihastuttavan kodikkaan näyttelyn. Esillä oli runsaasti vanhoja värkkejä pyykkäysvälineistä rukkiin ja muihin käsityökoneisiin. Nähtävänä oli myös vanhoja astioita, valokuvia, nukkeja, pitsitöitä ja paljon muuta pientä tavaraa. Vanhanajan koulumaailmaankin pääsi tutustumaan koulunurkan paripulpetin, vanhan helmitaulun ja aapisten äärellä. Seinälle ripustetut vanhat ikkunaruudut pitsiverhoineen ja pelargonioineen huokuivat lämmintä vanhanajan maalaisidylliä. Tuvassa saattoi oikeasti imeä sisäänsä menneen ajan kodin henkeä ja tuvan tunnelmaa. Eteisen nurkassa törrötti myös pikkuruinen 1 lehmän ja vasikan navetta lypsypenkkeineen ja heinäpaaleineen. Reki maitotonkkineen oli ajovalmiina kohti 1800-luvun lopulta olevia separaattoreita. Myös 80-vuotisjuhliaan viettävät martat olivat kasanneet oman näyttelypisteen pitkän perinnetyönsä esittelyyn.

Jumppasalin puolelle oli kyhätty miehisempi puoli näyttelyä, josta löytyi paljon kiinnostavia esineitä ikivanhasta armeijan polkupyörästä rapumertoihin ja metsätyökaluihin. Keltainen vanha moottorisaha pysyisi vain harvan miehen känsäisissä kourissa nykypäivänä. Sahat ja muut ikivanhat kirveet ja lapiot kertoivat koruttoman kauniisti vanhan ajan työkalujen historiasta. Miehisen huoneen tunnelmaa ja tilaa hallitsi massiivinen kivimankeli. Harva nykypäivän isäntä tai emäntä olisi osannut kertoa laitteen käytöstä, tuskin ainakaan mankeloida sileäksi lakanoita. Salin machohenkeä pehmensivät seinille ripustetut perinteisen värikkäät ryijyt.

Herrakuntatalon alapihalle oli avattu oma Herrakunnan Kaffepuoti, jossa Vehmaksen Tuula hääri poikansa Jessen kanssa myyden helpotusta janoon ja nälkään. Tarjolla oli kaffea ja kahden sortin pullaa sekä mehua ja virvokkeita sekä tietysti jäätelöä. Kovempaa nälkää varten oli paikalle hinattu vanha soppatykki M-29. Vanhan mutta erittäin hyvin toimivan tykin uumenissa muhi maukas lihasoppa, jota kauhanvarressa hämmenteli Petri Vehmas. Soppa ja kioskin muutkin antimet maistuivat hyvin kävijöille. Välillä Kaffepuodin edustalla mutkitteli pienoinen jonokin. Kaffepuodin edustalle oli varustettu terassi ja avonainen juhlateltta, joista avautui upea maalaismaisema Herrakunnan viljaville pelloille.

Idea Vanhat Värkit tapahtumaan heräsi viime talvella Herrakunnan maamiesseurassa. Herrakunnalla on pidetty useana vuonna perinnetalkoopäiviä juuri tähän aikaan vuodesta. Nyt 30 vuoden ikäpyykin saavuttanut maamiesseura esitteli ajatuksen perinnepäivästä, jossa esiteltäisiin perinnetyökaluja sekä vanhan ajan koneita ja laitteita. Tänä vuonna Herrakunnan Martat viettävät 80 v-juhliaan ja Kotojärven osakaskunta täyttää 20 vuotta. Näiden yhteensattumien myötä ideoitui hiljalleen Vanhat Värkit 2013 -tapahtuma, johon toivotettiin  tervetulleiksi kaikki yhdistykset ja järjestöt kylällä. Vanhat värkit -tapahtuman järjestelyjä on ollut hoitamassa Herrakunnan maamiesseura, kyläyhdistys, kässäkerho, martat, Kotojärven osakaskunta sekä Herrakunta-motoristit. Näiden järjestöjen yhteistyön hedelmänä syntyi kylärajat ja jopa kuntarajatkin ylittävä perinnetapahtuma. Suuri kiitos teille kaikille hedelmällisestä yhteistyöstä.

Juhlavuosia oli myös hyvä juhlistaa perinnepäivän yhteydessä. Ketolan Eino kertoi kylän historiasta leppoisasti ja jokaista kiinnostavalla tavalla. Maamiesseura jakoi ansioituneille jäsenilleen tunnustukseksi 30-vuotisviirejä ja ruusut. Jussilan Jaakko heläytti juhlan kunniaksi ilmoille soinnukkaasti Uusmaalaisten laulun. Päivän ohjelman juonnosta vastasi Kalliolantien oma poika Anttilan Rauli. Sisällä Herrakuntatalossa Martat maistattivat kävijöille raikasta Louhisaaren juomaa. Kotojärven osakaskunta oli varustanut pienen kalastajannurkkauksen lyhyen historiikin ja tietopaketin kera.

Tärkein tunnustus ja kiitos kuuluu kuitenkin kaikille niille kyläläisille, jotka ovat vanhoja tavaroita ja aarteitaan luovuttaneet näyttelyyn. Ilman teitä ei tapahtuman järjestäminen olisi mitenkään onnistunut. Erityisesti järjestäjät haluavat kiittää Niko Ahlqvistia arvokkaan suurtehotraktorinsa tuomisesta näyttelyn yhdeksi vetonaulaksi. Lisäksi järjestäjät haluavat kiittää tukijoitaan; Powerpaino Nummela, Herrakunnan Lammas, K-maatalous Korpisaari Nurmijärvi, Valtra, Ramirent, Saratuote, Kristiina Hämäläinen, Keramiikka ja ompelupalvelu Helena Paakkala sekä Novacafi Oy.

Tapahtuman järjestelijöiden mittavan ja sitkeän aherruksen parhaan palkinnon muodostivat ne arviolta 500 tyytyväistä vierasta, jotka kävivät tutustumassa vanhoihin värkkeihin ja näyttelyn antiin. Tapahtumien järjestelyt sujuivat hyvin vaikka järjestimmekin näin isoa tapahtumaa ensimmäistä kertaa. Vanhoja värkkejä oli haalittu kevään mittaan kyläläisiltä ja osa todellakin kaivettu esiin lian, tomun ja jopa osittain mullan alta. Moni vanha värkki nuortui vuosikymmeniä tai sai jopa uuden elämän saadessaan tilaisuuden esittäytyä nuoremmille sukupolville. Järjestäjätkin saivat oppia paljon uutta esineiden historiaa ja tarinoita kuullessaan. Toivottavasti myös mahdollisimman moni vieras sai uutta tietoa ja maukkaita elämyksiä.

Vanhat värkit kestivät upeasti päivän rasitukset. Näyttelypäivän päättyessä jyrähtivät upeasti entisöityjen Zetorin ja Jontikan koneet käyntiin sankan savutuprahduksen kera ja rullasivat muristen kohti kotiaan. Hieman pienempi pölähdys lähti Linnavuoren tehtaiden helmestä, joka ilmoitti päivän olevan täysi. Vanhan Valmet 20 -traktorin eturengas väsähti 10 minuuttia näyttelyn loppumisen jälkeen ja tussahti kuuluvasti lehauttaen ilmoille keveän hiekkapölypilven. Rengas tyhjeni onneksi vain alaosastaan. 

VANHAT VÄRKIT LÄHTIVÄT LEPÄÄMÄÄN!

Katso lisää upeita kuvia Herrakunnan kuva-albumista >>

Joomla templates by a4joomla