monitoimitaloheader.jpgtalkootheader.jpgkylayhdistysheader.jpgetusivuheader.jpgyhteystiedotheader.jpghistoriaheader.jpgpalauteheader.jpglinkitheader.jpgtapahtumatheader.jpg

Syyskuisen helleiltapäivän vaihtuessa iltaan herra K. Untalainen istahtaa työpäivänsä päätteeksi uupuneena multihybridi-Yariksensa puikkoihin. Nasevalla käskyllä hän määrää autonsa suunnaksi kotinsa Herrakunnan honkaisten harjujen sylissä. Metropolialueen hallituista työmatkaruuhkista purkauduttuaan Yariksen lasertekniikan valvoma autopilotti kiihdyttää kulkupelin äänettömästi nelikaistaiselle moottoritieväylälle, jonka alla aiemmin mutkitteli urainen  kantatie 120 eli Vanha Porintie. Lähestyessään tovin päästä Herrakuntaa Yariksen ajatustakin tarkempi keskustietokone kimauttaa stereofonisen varoituksen ja pyytää vaihtamaan manuaaliseen ohjaukseen.

Herra K.Untalainen havahtuu työmatkahorroksestaan ja kurvaa hybridihelmensä Herrakuntaa halkovalle sileälle, pyöräteiden reunustamalle ajoradalle. Tuulessa huojuvan ruispellon lähes silitellessä Yariksen kylkiä hän kurkistaa tapansa mukaisesti kohti edessään sinisen sävyissä kimaltelevaa Kotojärveä. Samalla hänen päässään piipahtaa ajatus, että 25 vuotta taaksepäin oli viimeinen hetki aloittaa järven kunnostustyöt. "Onneksi haasteeseen tuolloin tartuttiin", hän ajattelee vilkaistessaan uimarannalla kirmaavia  kylän lapsia, jotka iloitsevat Kotojärven lämpöisestä syyssyleilystä.

Kotipihalleen kaartaessaan hän huokaisee helpotuksesta päästessään työelämän pyörteistä moderniin maalaiskotiinsa. Evästettyään itsensä kylläiseksi hän rojahtaa huokaisten terapeuttiseen virtuaalinojatuoliinsa rentouttaakseen rankan työviikon rusentamat lihassäikeensä. Herra K. Untalainen kahmaisee superälytablettinsa sivupöydältä ja virittää charmikkaat 4 D-lasit hikiselle otsalleen. Kevyellä hipaisulla hän avaa laitteen ja muhevan äänikomennon voimalla ohjaa näytön suurteräväpiirtoseinälle. Laserleikattujen silmiensä täsmällisellä katseohjauksella hän avaa tuoreimman HerrasSanomat-virtuaalijulkaisun.

Odotettuaan julkaisun latautumista sekunnin murto-osan hän ennättää jo tuskailla 1 gigan valokuituverkon hitautta. Kymmenen vuotta taaksepäin se oli vielä hypernopea yhteys. Muutamassa sekunnissa julkaisu on latautunut ja Herra k. Untalainen käy ahmimaan Herrakunnan historiakerhon rakentamaa 25-vuotis juhlajulkaisua. Otsikoissa kerrotaan historiakerhon perustamisesta sekä kyläsuunnitelman hyväksymisestä 25 vuotta sitten. Hän päättää kuitenkin pureutua lujimmin kiinnostavimmalta tuntuvaan otsikkoon: 

Herrakunnan onkimestaruus 2014 ratkottu.

Perinteisellä paikalla Vihtijoen varrella käydyn kilpailun aikana kiskottiin pikkusärkiä ja varsinaisia lötiköitäkin urakalla. Muutamia piikkiselkäisiä ahveniakin, jotka olivat päätyneet puraisemaan mullanmakuisia matosyöttejä, pilkotti kisaajien pussukoista .

Kaksituntisen silloinkin lähes helteisenä syyssunnuntaina ongitun kilpailun voittaja oli tuttu kasvo. Kuismasen Ville oli taasen veivannut tehokkaasti onkivapaansa. Villen rojauttaessa omille kiloluvuilleen kipuavan ekologisen saalispussinsa vaakaan, erehtymättömät digitaalit asettuivat 1630 gramman lukemaan. Kisan kakkonen Arja Haasto oli saalistanut eväkkäitä 715 gramman edestä. Pronssimitalin vieneen Tupu Vehmaksen saalisnyytti täräytti vaakaan 545 grammaa. Lasten sarjan kiertopalkinnon kalasti Veeti Väätäinen 535g , kakkoseksi jätettiin edellisen vuoden mestari Niko Ahokas 435g  ja kolmanneksi kipusi piskuinen Otto Ahokas 275g. Perinteiseen tyyliin syyssäästä nauttineet onkijat palkittiin saaliista riippumatta maukkaalla lohisopalla ja pullakahveilla.

Lämmin hymy leviää herra K. Untalaisen veistoksellisille kasvoille hänen selaillessa neljännesvuosisadan takaisia tarinoita kylän yhteisistä tapahtumista. Mieleen muistuvat monet hauskat ja leppoisat kylätapahtumat ystävien, naapurien ja muitten kyläläisten joukossa omasta lapsuudesta lähtien. Hän toteaa itsekseen, että yhteiskunnan kehitys kuluneen 25 vuoden aikana on ollut huikeaa. Tekniset innovaatiot monilla eri osa-alueilla ovat muuttaneet huomattavasti arkista elämää pienen vihtiläiskylän sydämessä. Lähes jokaiseen asiaan löytyy jokin auttava tekninen härpäke. Samalla hän kuitenkin oivaltaa, etteivät mitkään näistä huikeista teknisistä vempaimista eivätkä hurjat innovaatiot ikinä pysty syrjäyttämään yhteisöllisyyttä ja kyläläisten keskinäistä vuorovaikutusta - kylähenkeä.

Herra K. Untalainen on kiitollinen, että saimme aikanaan päättäjiä, joilla oli tahtoa ja taitoa ratkaista kunnan polttavat ongelmat unohtamatta pienten kylien asukkaita, tasaveroisia kuntalaisia. Hän on myös erityisen kiitollinen kaikille aktiivisille kyläläisille, jotka aikanaan loivat kyläsuunnitelman Herrakunnalle ja muuten toimivat kyläyhteisön eduksi.

Näitä pohtiessaan hän miettii lähteäkö viikonloppuna patikoimaan Koniavuoren huikealle ulkoilupolulle vai soutelemaan kyläveneellä pitkin Kotojärven sinistä selkää...

Herrakunnan kyläkokouksen hyväksyttyä tuoreen kyläsuunnitelman kokouksessaan 31.8. luotiin pohja tälle hurjalle visiolle. Aika näyttää onko kylämme tulevaisuus tämän vision näköinen. Meillä on nyt avaimet vaikuttaa oman kylämme tulevaisuuteen, perintöömme jälkipolville. Tulevaisuuden runkopilareita olemme me - kyläläiset itse. Rakennetaan siis yhdessä entistä parempi Herrakunta.

Joomla templates by a4joomla